Haluaisin, että kaikilla lapsilla olisi asiat hyvin

Meillä Lappeenrannan Hopella on 57 aktiivista vapaaehtoista. Olemme pyytäneet parikin kertaa perheiltä palautetta toiminnastamme. Ja tällä kertaa päätimme kirjoittaa blogipostauksen siitä, mitä tämä vapaaehtoistyö meille merkitsee?  Olemme huomanneet, että hyvinkin eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset viihtyvät yhdessä varastolla, sillä arvomme ovat pitkälti samat. Juuri siksi saamme tehtyä asioita isosti ja toimimme myös ketterästi. Haluamme auttaa yhdessä ja tämä harrastus on meille kaikille kovin tärkeä. "Kun on tahtoa, on toivoa." Ja Lappeenrannan tiimissä riittää tahtoa vastausten perusteella. :)

Vapaaehtoistyö on minulle tärkeä elämän sisältö. On hienoa, että voi tehdä jotakin, joka on oikeasti merkityksellistä. Työelämästä pois jääneenä, se on myös tuonut rytmiä päiviin. Eikä vähäinen merkitys ole myöskään ihmissuhteilla, joita vapaaehtoistyön kautta saan. On hienoa kuulua mukavaan joukkoon.

Aina Hopen ohi kulkiessa ajattelin, että miten pääsisi mukaan vapaaehtoistoimintaan.  Näin netissä ilmoituksen, että haetaan vapaaehtoisia. Silloin tartuin heti toimeen ja laitoin viestiä. Yllätyksekseni sain heti Tiinalta vastauksen ja tervetulotoivotuksen tutustumaan toimintaan. Minähän menin ja huomasin, kuinka mukavaa porukkaa siellä oli - ihan oman oloisia naisia. Ensimmäisiä kertoja lajitellessani oli mukavaa olla hyvässä seurassa. Sitten kun lähemmin tutustuin toimintaan, ymmärsin millaisessa ahdingossa lapsiperheet joutuvat elämään. Oivalsin samalla työmme ja kaikkien vapaaehtoisten panoksen tärkeyden. Ilolla menen Hopella ja teen mitä voin hyvän asian puolesta.

Voin konkreettisesti auttaa muita omalla panoksellaan. Joka kerta, kun lueskelen perheiden palautteita, minulle tulee hyvä mieli. Tämä on ollut hyvä tapa tavata uusia huipputyyppejä, joiden kanssa on mukava tehdä hommia. Vapaaehtoistyö on minulle myös pienten lasten äidin omaa aikaa mukavan asian parissa. 

Itselläni ei juurikaan ole varaa lahjoittaa rahaa millekään hyväntekeväisyysjärjestölle. Hopelle tullessa ajattelin, että tämä on loistava tapa auttaa omalla työpanoksella. En olisi ikinä arvannut, miten paljon tämä on antanut myös miulle! Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat koskettavia, rankkoja, ihania, hauskoja ja ehdottomasti parasta tässä työssä. Olen tutustunut uusiin kivoihin ihmisiin ja saanut ystäviä. Tykkään tosi paljon myös erilaisista projekteista, niissä etenkin pääsee käyttämään omaa osaamistaan. Mitäs muuta tässä tämän illan villasukkahurmiossa?
Isoin syy kuitenkin, miksi tätä jaksaa jatkaa, ovat lapset. Niin kovasti haluaisin. että kaikilla lapsilla olisi asiat hyvin ja tällä työllä nimenomaan voidaan siihen hyvinvointiin vaikuttaa.

Olen jo pitkään halunnut tehdä hyväntekeväisyystyötä, muutakin kuin urheiluseurassa tapahtuvaa toimintaa. Hopen paikallisuus ja oikeasti konkreettinen mahdollisuus auttaa ja tehdä erilaisia asioita, ilman rahallista panosta on varmasti yksi tärkeimmistä pointeista. Ja sen tuntuu tosi hyvältä. Nyt kun olen  pikkuhiljaa päässyt vähän useammin osallistumaan, niin alkavat myös muutkin hopelaiset tulla tutuksi. On ollut ihana huomata, miten erilaisia ihmisiä me olemme ja silti kaikkia meitä yhdistää oikeasti halu auttaa lapsia. Vaikka olen ollut vasta aika lyhyen aikaa mukana, niin olen jo nyt saanut käsityksen suuresta tarpeesta. Ja on huikeeta, että  tässäkin toiminnassa näkee yhdessä tekemisen voiman-  monta 'pientä' tekijää saa aikaiseksi aikamoisen määrän hyvää. Ylpeästi mukana!

Minä en niinkään lähtenyt mukaan halusta auttaa. Minusta on tyhmää viedä hyvää tavaraa roskiin ja kannatan tavaran kierrätystä. Minusta tämä on näppärä tapa kierrättää lasten vaatteita. Uskon, että suuri osa saajista on todella avun tarpeessa. Itsestäni on mukava touhuta porukassa. Minulla on päivisin aikaa ja tämä on kivaa.

Tulin vapaaehtoiseksi Hopelle nyt syksyllä, joten kaikki on vielä hieman uutta. Olin ensin miettinyt asiaa muutaman viikon ja sitten uskaltauduin mukaan. Minut otettiin todella ystävällisesti vastaan ja olen tavannut paljon uusia ja sydämellisiä ihmisiä, joilla kuten itsellänikin on suuri halu auttaa lapsiperheitä ja vähävaraisia. On ollut hienoa ja tärkeää huomat, että pystyy auttamaan ja olemaan hyödyksi vaikka edes kerran tai kaksi kertaa viikossa. Vapaaehtoistyössä näkee miten apu menee perille suoraan heille, jotka sitä tarvitsevat. On ollut myös sydäntä lämmittävää lukea lapsiperheiden palautteita, sillä niistä huokuu sellainen riemu ja kiitollisuus. Usein niitä lukiessa tulee tippa linssiin. Sitä toivoisi, että kaikilla lapsilla olisi hyvä elämä. Ja ettei heidän tarvitsi kantaa huolta huomisesta ja että olisi kaikki perustarpeet täytetty. Tuntuu välillä, etteivät kaikki ajattele tai ymmärrä sitä, että työpaikka, terveys, rahan riittäminen jne ei ole itsestäänselvyyksiä. Elämäntilanteet heittelevät ja jonain päivänä saattaa itse olla apua tarvitseva. Ja silloin toivoisi saavan apua lapselleen. Joten tee ja kohtele toista ihmistä, miten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Niinhän se menee!

Olen yleisesti ottaen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja olen tehnyt vuosia hyväntekeväisyystyötä eri tavoin. Minä lähdin mukaan nähdäkseni, miten isosti voi iso porukka auttaa ja kokeakseni merkityksellisyyttä teoissani. Olen itse ollut joskus yh-äiti ja tiedän, ettei arjesta selviytyminen ole helppoa. Uskon, että lapsissa on tulevaisuus. Mutta siihen, millainen tulevaisuus, voimme me täysin tuntemattomat ihmiset vaikuttaa. Voimme tuoda ruokaa pöytään, lahjoittaa vaatteet ja leluja, ehkäistä kiusaamista omilla teoillamme ja mahdollistaa esimerkiksi kivan harrastuksen. Näillä asioilla on kauaskantoiset seuraukset. On ilo nähdä, miten vapaaehtoiset yksi toisensa jälkeen syttyvät auttamiselle. Tiimissä on mahtava voima. Rakastan tätä "harrastusta". Olen iloinen, että olen tavannut uusia ihmisiä ja saanut paljon uusia ystäviä, joilla on sama arvomaailma.

Halu auttaa lapsia toi minut toimintaan mukaan.  Koen sen jotenkin itsestään selvänä asiana, että tottakai autan, koska voin! On ihanaa kun voi osallistua tekemällä asioita lasten ja lapsiperheiden hyväksi. En oikein osaa edes ajatella etten tekisi hyväntekeväisyyttä. Vaikka olen jo vuosien ajan tehnyt hyväntekeväisyystyötä rahalahjotuksin jne, niin nyt ensimmäistä kertaa on oikeasti semmoinen varmuus, että apu mitä lahjoittajilta saa menee todella perille. On hienoa olla lähellä avunsaajaa ja auttaa henkilökohtaisemmin kuin esim. siirtämällä rahaa kuukausittain tilille.

Osa persoonaani on aina ollut halu auttaa ja tukea. Olin jo pitkään ennen Hopen tuloa Lappeenrantaan miettinyt, miten voisin olla avuksi ja hyödyksi jollekin, joka tarvitsee apua. Mikä hyväntekeväisyysmuoto olisi se oma juttu.? Oli niin paljon vaihtoehtoja joista valita, kunnes siskoni pyysi mukaan Hopen toimintaan ja houkutteli minut avajaisiin tutustumaan paikkaan, kiitos siitä! Tällä hetkellä se on yksi tärkeimmistä asioista minulle. Itsellä ei ole varaa auttaa rahallisesti,enkä siksi voi harrastaa mitään mihin menee rahaa, joten tämä on minun harrastukseni, ehkäpä jopa elämäntapa? Olen edellisen työni puolesta nähnyt, miten vähävaraisuus voi vaikuttaa etenkin lapsiin. Miten lapset ja nuoret voivat olla todella raadollisia toisiaan kohtaan, jos vaatteet ovat väärää merkkiä, liian pieniä, rikkinäisiä tms. Tämä oli ja on surullista, sillä lapsethan eivät tähän voi yleensä vaikuttaa. Elämässä on ja tulee asioita jotka pysähdyttävät, laittavat asiat tärkeysjärjestykseen, asioita joille ei voi itse mitään, mihin ei voi vaikuttaa. Kaikilla ei ole varaa ostaa ruokaa laskematta sentilleen, riittääkö rahat ruokaan tälle viikolle, varsinkin jos tulee jotain yllättävää. Kutsut kaverisynttäreille saa palan kurkkuun. Moni elää kädestä suuhun, se on selviämistaistelua. Siksi olisikin tärkeää, että ne jotka pystyvät, olisivat avuksi jollain tavalla jollekin. Voi olla, että joskus avuntarvitsija onkin itse. Minulle tämä on ollut se paras tapa auttaa ja se on antanut ihan mahdottoman, uskomattoman paljon ja olenpa saanut uusia ystäviäkin tätä kautta. Ihan mahtava porukka muutenkin! Perheiden kohtaaminen, lasten ilo, hymy ja onni on jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. On ihana pakata kasseja ja miettiä sopivia yhdistelmiä vaatteille, sujauttaa kasiin jotain ylläriä tai jotain mistä uskoisi lapsen pitävän. Toivonpäivän kampanja ja asiakkaiden palautteet saa usein silmäni kostumaan. Olen kiitollinen siitä, että voin olla osa jotain näin suurta, missä porukalla on sama tavoite ja halu: tehdä omalta osaltamme lapsille parempi huominen.

Monta vuotta mietin hyväntekeväisyystyötä, mutta ei oikein löytynyt sopivaa. Sitten alkoi tulla omia lapsia ja halu auttaa kasvoi, mutta en tiennyt miten. Hopen löysin noin 3 vuotta sitten, kiitos Googlen, mutta paikallista Hopea ei vielä ollutkaan. Kiitos teidän aktiivien, saitte perustettua Lprn Hopen, itse liityin muistaakseni 3/2018. Vaikka itse en pysty usein osallistumaan lajitteluihin yms. niin ihanaa kun saa edes pienesti auttaa.

Yhdessä & Yhteisesti


Hope Lappeenranta